Kukkojen välisestä ystävyydestä

Mitä siitä seuraa, kun laittaa 27 kukkoa samaan tilaan? Ainakin toisen hellää sukimista ja yöksi toisen viereen käpertymistä. Eläinsuojelukeskus Tuulispään Kukkolandiassa ensimmäisenä aistii levollisen tunnelman. Kukkolandia on kuin iso ihmisten perheasunto, josta on kaadettu kaikki väliseinät. Asunnossa on ihmisten huonekalujakin, jotka kukot, koiraspuoliset kanat, ovat ottaneet omanlaiseen käyttöönsä. Kukot ovat tottuneita ihmisiin, jotka käyvät useamman kerran päivässä tuomassa ruokaa ja siistimässä paikkoja, eikä vieraankaan ihmisen vierailu hätkähdytä kukkoja pois erilaisista puuhailuistaan. Perällä näkyy kaksi jättikokoista kukkoa, Pyry ja Tuisku, joiden välillä näyttää olevan näkymätön side, ja turvekylvyssä yksinään taas Paavo, kukko kanan puvussa. Osaa kukoista on alkuun vaikeampi erottaa toisistaan ulkonäön perusteella. Käyttäytymisen puolesta yksilöllisiä eroja alkaa piirtyä lisää. Viiru tulee hakemaan sukimista myös ihmisiltä. Hän selvästi luottaa siihen, että Kukkolandiaan tulevat ihmiset ovat ystävällisiä ja lempeitä. Sen sijaan Urho, nimestään huolimatta, vaikuttaa aremmalta, eikä lähesty ihmistä niin estottomasti. Ehkä hän pitää enemmän toisen kukon kuin ihmisen kosketuksesta.

***

Kukkolandian nykyiset asukkaat ovat sopeutuneet hyvin toisiinsa, mutta kaikkia sinne ei ole hyväksytty. Skidi-kukko on yksi, joka ei pärjännyt Kukkolandiassa ja asuu nyt seinän toisella puolella pienemmässä tilassa ja yhteisössä. Skidi vaikuttaa olevan erityisen läheinen Snadi-nimisen kanan kanssa, ja he tepastelevat rinnakkain ympäri huonetta. Skidi ja Snadi jakavat huoneen muiden lintujen, kuten Naperon ja Raidan, kanssa. Napero on valkoinen ankka, se tutuin sinisorsasta kotieläimeksi jalostettu muoto. Alun perin Tuulispään ihmiset ajattelivat, että Naperosta olisi seuraa Iinekselle, myskisorsalle, jonka puoliso Riki oli hiljattain kuollut. Napero hakeutui kuitenkin Raidan seuraan. Raita on intialainen juoksuankka. Juoksuankka ei kävele kuten ankka – vaan nimensä mukaisesti juoksee – mutta se on silti ankka eli kesytetty sinisorsasta. Raita on värikäs ja ryhdiltään pysty kuin pingviiini, ja siksi aika erinäköinen kuin Napero. Erilaisuus ei ole kuitenkaan ollut este: jos pitäisi antaa tosielämän esimerkki syvästä ystävyydestä, Naperon ja Raidan suhde voisi olla sellainen. Tuulispään ihmiset kuvaavat heidän suhdettaan näin: ”Napero ja Raita juovat yhdessä. Napero ja Raita kylpevät yhdessä. Napero ja Raita kulkevat peräkanaa pihamaalla. Napero ja Raita käyvät pitkiä keskusteluja. Napero ja Raita tönöttävät kylki kyljessä auringonpaisteessa. Raita ja Napero, paita ja peppu, majakka ja perävaunu.”

****

Tuulispäässä on myös muita eläimiä kuin lintuja: sikoja, lehmiä eli naaraspuolisia nautoja, hevosia, lampaita ja vuohia. Kaikki eivät ole tekemisissä kaikkien kanssa, mutta kaikilla vaikuttaa olevan seuraa, suhteita, jotka ovat niille merkityksellisiä. Osa eläimistä, kuten lampaat, pysyttelevät pääasiassa lajitoveriensa seurassa. Mutta sitten on sellaisia kuin Anselmi. Anselmi on vuohi, joka tuntuu olevan kaikkien kaveri. Hän lepäilee lehmien kanssa, syö hevosten kanssa ja vaikuttaa olevan aina siellä, missä tapahtuu. Kun Anselmia tarkkailee, on helppo ymmärtää, miksi vuohilla on kujeilijan maine. Tietysti Anselmi jo näyttää sellaiselta, ilkikuriselta ja siltä, että hänellä on koko ajan joku metku mielessään. Hän saattaakin pökkäistä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tuoko Anselmi huumoria vain Tuulispään ihmisille vai myös muille lajeille, sitä on vaikea sanoa, mutta ainakin se on mahdollista.

Tuulispää on tuotantoeläinten turvakoti. Jos sen nykyisille eläinasukkaille ei olisi löytynyt kotia Tuulispäästä, he olisivat todennäköisesti joko kuolleita tai eläisivät hyvin erilaisissa olosuhteissa. He ovat kaikki päätyneet Tuulispäähän vähän erilaisia reittejä pitkin. Ka­nan­mu­nan­tuo­tan­nos­sa kukkoja syntyy tuo­tan­to­käy­tän­töi­hin nähden liikaa. Tyypillisellä tuotantotilalla voi olla satoja kanoja kohden vain yksi kukko. ”Ylimääräiset” kukot tapetaan usein jo heti kuoriutumisen jälkeen, kun sukupuoli saadaan selville. Jonkin verran kukkoja pidetään seuraeläiminä yksityiskodeissa, mutta niissäkin kana on paljon suositumpi sukupuoli. Villisika Osku taas on päätynyt Tuulispäähän jo pienenä sen jälkeen, kun metsästäjät olivat tappaneet hänen äidin ja sisarukset. Oskullekin oli varattuna sama kohtalo, mutta Tuulispään vapaaehtoiset olivat tällä kertaa onneksi “luotia nopeampia”.

***

Yksilöiden välisiä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta voi tarkastella sekä ekologisen että sosiaalisen näkökulman kautta. Niiden välillä on kuitenkin ollut selkeä työnjako. Ekologia tutkii muiden lajien välisiä suhteita ja ihmisen suhdetta niihin. Sosiaalinen on taas määritelty joksikin, mikä koskee ihmistä – tarkemmin sanottuna ihmisen suhteita toisiin ihmisiin ja ihmisen rakentamiin instituutioihin. Se, mikä on jäänyt sosiaalisuuden ulkopuolelle, on ollut ei-ihmistä. Muunlajiset eliöt itsessään eivät siten voisi olla sosiaalisia – siinä merkityksessä, joka on varattu ihmisille – eivätkä sosiaalisia voisi myöskään olla ihmisen suhteet muunlajisiin eliöihin. Mutta mitä jos sosiaalinen astuisi ekologian tontille enemmän kuin ihmisen maailmaan?

Sekä ekologinen että sosiaalinen näkökulma kiinnittää huomionsa yksilöiden sijaan suhteisiin, ja samoin kummatkin painottavat kontekstin merkitystä: yksilöä ei ole mielekästä tarkastella suhteistaan irrotettuna. Näkökulmien välillä on kuitenkin eroja, jotka tulevat näkyväksi jo etymologian kautta. Eko eli latinaksi oikos tarkoittaa taloa, asuinpaikkaa tai habitaattia. Sosiaalinen taas juontaa latinan socius- ja socialis-sanoista, jotka tarkoittavat ystävää tai liittolaista.

Ekologinen näkökulma on siis kiinnostunut siitä, miten suhteet vaikuttavat kokonaisuuteen. Suhteiden tarkastelu on etäinen, ja luonto, erityisesti muunlajiset eliöt, on objektivoitava, jotta niitä voidaan tutkia.ii Sosiaalista näkökulmaa taas kiinnostaa myös suhteen osapuolet, subjektit, ja niiden kokemukset. Sosiaalisten suhteiden intiimiys ja läheisyys yhdistetään myös kiinteästi yksilön hyvinvointiin.

Suhteiden laatua kuvailevissa sanoissa on myös eroa. Ekologiassa suhteet luokitellaan yleensä seitsemään kategoriaan: saalistus, loisinta, kilpailu, mutualismi (hyödyttää molempia osapuolta), kommensalismi (hyödyttää vain toista) ja amensalismi (vahingoittaa vain toista). Sosiaalisia suhteita taas on esimerkiksi vanhempi-lapsisuhde ja muut perhesuhteet, ystävyyssuhde, parisuhde ja muut affektiiviset suhteet, ammatilliset suhteet, opettaja-oppilassuhde ja yhteisösuhteet. Sosiaalisiin suhteisiin myös liitetään yleisesti tunteet, kuten rakkaus, arvostus, kiitollisuus, velvollisuus, ahdistus, pelko, syyllisyys ja häpeä.

Jos kuvailisin esimerkiksi Tuulispään eläinten välisiä suhteita mutualistisiksi ja kommensalistisiksi tai muilla ekologisilla laatusanoilla, saattaisin onnistua tavoittamaan jotain niistä. Mutta enkö kuvailisi niitä silloin vain hyvin karkealla tasolla? Eikö se osoittaisi, että en ole kovin kiinnostunut suhteen osapuolista, siitä, miten he itse kokevat suhteet? Jos sen sijaan sosiaalisten suhteen sanoilla pystyisin kertomaan niistä jotain tarkempaa ja hienovaraisempaa, eikö silloin kannattaisi käyttää niitä? Jos joku näyttää ystävyydeltä ja kuulostaa ystävyydeltä, se voi ollakin ystävyyttä.

Tämä kirjoitus koostuu katkelmista Enemmän kuin sapiens -kirjan luvusta ”Vuorovaikutuksen planeetta”. Kuvien oikeudet on Eläinsuojelukeskus Tuulispäällä.